Harjuntakasesta maailmankartalle -retkeilyreittihanke lähti liikkeelle kesällä 2017 Pihtiputaan kuntalaisten toiveista kunnostaa elämää nähnyt Suurijärven reitistö. Hankesuunnitelma kyhättiin vauhdilla kasaan ja esiselvityshankkeelle saatiin osarahoitus Keski-Suomen ELY-keskukselta.

Koska aloite hankkeelle lähti aktiivisilta kuntalaisilta, yksi hanketyön tärkeimmistä menetelmistä on ollut kuulla paikallisia ja heidän toiveitaan. Hankesuunnitelmassa tärkeimpinä kohderyhminä mainitaan reitistön kehittämisestä kiinnostuneet paikalliset yhteisöt, kunta sekä kuntalaiset ja matkailuyritykset.

Esiselvityshankkeeseen osallistuminen tapahtumien ja kyselyjen kautta on ainutlaatuinen tilaisuus päästä vaikuttamaan oman elinympäristönsä kehittämiseen. Esiselvityshankkeessa halutaan kuulla reiteistä kiinnostuneita kuntalaisia, jotta alueen kehittämiselle saataisiin mahdollisimman selkeä ja yksimielinen suunta. Rakentamalla toivotunlaisia reittejä alueen käyttö tulee olemaan pitkäikäisempää ja kestävää.

Tähän mennessä kiinnostuneita on kuultu esimerkiksi suunnittelutyöpajassa, joka järjestettiin 20. kesäkuuta Muurasjärvellä Harjulinnassa. Aktiivisimmat ovat myös ottaneet suoraan yhteyttä joko sähköpostitse tai puhelimitse. Heinäkuun aikana hankkeen puitteissa julkaistiin luontoreittien käyttäjäkyselylomake, johon on ollut mahdollista vastata sekä paperilla että sähköisesti. Lomakkeita voi täyttää ja palauttaa keräyslaatikoihin keskustan S- ja K-marketeissa, terveysasemalla, kunnantalolla sekä Putaanportin infopisteellä. Kyselyyn voi vastata vielä sunnuntaihin 19.8. asti.

Suunnittelutyöpaja

Paikalla Harjulinnassa kesäkuun työpajassa oli 34 osallistujaa, mm. asukkaita useammasta kunnasta (kuten Pihtiputaalta, Reisjärveltä ja Jyväskylästä), kohdealueen suurimpien maanomistajien edustajat, paikallisia luontomatkailuyrittäjiä sekä ulkoilujärjestöjen edustajia.

Työpajan tavoitteena oli selvittää, miten kohdealue eroaa muista luontokohteista, minkälaisille kohderyhmille aluetta kehitetään ja markkinoidaan sekä minkälaisia muutoksia alueella pitäisi tämän valossa tehdä. Illan anti olikin runsas, minkä lisäksi työpajassa nousi esiin alueeseen liittyviä tarinoita.

Illassa esiteltiin Harjuntakasesta maailmankartalle -hanketta ja tutustuttiin Harjuntakanen-Suurijärvi-alueeseen kuvin. Tätä seurasi ohjattu työpaja, jossa kolmeen ryhmään jaetut osallistujat pääsivät ideoimaan alueen tulevaisuutta valmiiden kysymysten pohjalta.

Työpajan lopuksi tulokset käytiin yhdessä läpi ryhmän esitteleminä, minkä jälkeen asioista keskusteltiin koko porukalla. Ilta päättyi työpajan purun jälkeen.

Alueesta nousseet mielikuvat

Harjuntakanen-Suurijärvi-alueen maisema on tyypillistä Suomenselän maisemaa, jossa vuorottelevat avosuot, mäntykankaat, kivirakkalaikut ja pienet, kivikkoiset erämaajärvet. Harjuntakasen alue on Metsähallituksen hallinnoimaa vanhojen metsien suojelualuetta. Suurijärven ympäristö on metsätalousmetsää ja paikoin ojitettua.

Työpajassa moni kertoi alueen herättävän heissä ystävällisiä, lämpimiä tai jännittäviä tuntemuksia. Maisemaa kuvailtiin karuksi, mutta kauniiksi ja monimuotoiseksi. Osa myös intoutui muistelemaan kalastuskokemuksia alueella.

Erikoisuudet

Alue on osa Suomenselän vedenjakaja-aluetta, joka on vaihettumisvyöhykettä myös lajistollisesti. Lapin lajiston eteläisen esiintymisalueen vuoksi aluetta on joskus kutsuttu ”Köyhän miehen Lapiksi” tai ”Vara-Lapiksi”. Myös työpajassa alueen lajiston erikoisuus nousi esille ja aluetta tituleerattiin ”Suomen eteläisimmäksi Lapiksi”.

Alueella ei ole suuria korkeusvaihteluita, mikä tekee alueella retkeilystä varsin kevyttä. Kiertääkseen alueella olevia reittejä ei tarvitse olla huippukunnossa. Toistaiseksi alueen kivikkoisuuden vuoksi polut ovat paikoin haastavia tai vaikeakulkuisia.

Nähtävyydet

Harjuntakasen vanhojen metsien suojelualueella voi nähdä vanhoja käkkyrämäntyjä, kilpikaarnaisia vanhuksia ja keloja. Osassa on näkyvissä metsäpalon jälkiä Pyhä-Häkin kansallispuiston lailla. Jääkauden jäljet näkyvät isoina siirtolohkareina ja toisaalta kivikkoisina muinaisrantoina.

Työpajassa ja pajan jälkeisessä keskustelussa nousivat esille erityisesti alueen hiljaisuus sekä muut aistimukset. Harjuntakanen-Suurijärvi-alue Pihtiputaan, Reisjärven ja Kinnulan rajalla on selvityksen mukaan osa Keski-Suomen suurinta hiljaista aluetta. Alueella retkeillessään voi todella kuvitella olevansa erämaassa, kaukana kaikesta.

Aktiviteetit

Työpajassa nousivat esille monituiset luontoaktiviteetit ja todettiin, että alueella voi harrastaa hyvin monipuolisesti. Tärkeimmiksi aktiviteeteiksi nousivat päiväretkeily, luonnon aistiminen ja maastopyöräily. Näiden lisäksi työpajassa mainittiin mm. kalastus, marjastus, sienestys, valokuvaus, lintubongaus, polkujuoksu, suunnistus ja umpihankihiihto.

Potentiaalisia kävijöitä

Kaikki työpajan ryhmät luettelivat tärkeimmäksi kohderyhmäksi paikalliset retkeilijät. Myös ulkomaalaiset matkailijat mainittiin opastettavien ryhmien yhteydessä. Työpajan jälkeisessä keskustelussa puhuttiin muun muassa siitä, että alueella voisi järjestää retkeilykursseja ja tyhy-päiviä. Elämysmatkailu koettiin tärkeänä.

Markkinointi

Tähän mennessä alueesta on voinut löytää tietoa netistä Pihtiputaan ja Lomaseudun nettisivujen kautta, yksityisten ihmisten blogeista ja videoista sekä Pihtiputaan Rotaryklubin tuottamasta Pihtiputaan palvelut -lehdestä. Harjuntakanen-Suurijärvi-alueen reitit ovat näkyvillä myös retkikartta.fi sekä liikuntapaikat.fi-palveluissa.

Olennaisimmaksi asiaksi markkinoinnin suhteen nousi selkeys. Yhtenäistä ja hyvää julkisuuskuvaa pidettiin tärkeänä. Keskustelussa nousi usein esille yhteistyö Reisjärven kunnan kanssa kahden kunnan reittien kehittämisestä samaan suuntaan yhtenäisenä retkeilyalueena. Retkeilijä ei tunne kuntarajoja ja on kiinnostunut ainoastaan laadukkaista retkeilypalveluista maastossa.

Tärkeäksi koettiin myös se, että reitti saataisiin paremmin paikallisten kuntalaisten tietoisuuteen. Matkailun osalta paikalliset matkailuyrittäjät ovat tässä avainasemassa. Tiedottamisväyliksi ehdotettiin muun muassa markkinointiesitteitä, sosiaalista mediaa ja blogeja.

Reittiopasteet

Jo ikääntyneen Lapin sormen ja Suurijärven reitistön reittimerkit ovat rapistuneet. Maali on kulunut puista ja risteyksien kyltit ovat paikoin kaatuneet tai menneet rikki. Karttatauluja löytyy tauko- ja lähtöpaikoilta, mutta ne ovat huonokuntoisia ja osittain vaikeita tulkita. Polut ovat kasvaneet umpeen siellä, missä kulkua ei ole ollut, ja pitkospuut lahonneet.

Esiselvityshankkeen aikana on tarkoitus tuottaa ostopalveluna retkeilyreittiopasteille yhtenäinen graafinen ilme. Suunnittelutyöpajassa kysyttiin, miltä reittiopasteiden tulisi näyttää.

Toive oli, että reittiopasteet olisivat mahdollisimman selkeitä, luonnonmukaisen näköisiä ja ilmoittaisivat ainakin etäisyyksiä ja taukopaikkojen varustelutason. Opasteiden tekstin ja taustan välisen kontrastin tulisi olla sopiva.

Alueelle toivottiin myös omaa logoa kansallispuistojen tapaan. Logon voisi painaa esimerkiksi infotauluihin ja karttoihin.

Karttatauluja toivottiin maastoon sinne tänne harvakseltaan. Karttoihin voisi merkitä ”olet tässä” -täplän. Päänähtävyyksien luona voisi olla infotaulu kertomassa eri kielillä alueen luonnon- ja kulttuurihistoriasta. Kieliksi toivottiin ainakin suomea ja englantia.

Kehitystarpeet

Myös kehitystarpeissa esiin nousi selkeys ja yhtenäinen, laadukas linja. Toivottiin selkeitä lähtöalueita parkkipaikkoineen ja opasteineen, joista yksi voisi sijaita Muurasjärven keskustan tuntumassa, esimerkiksi Kaitalassa. Opasteita toivottiin myös Alvajärvelle.

Joltakin lähtöpaikalta toivottiin lyhyttä esteetöntä polkua lähimmälle taukopaikalle. Esteetön polku palvelee usein liikuntarajoitteisten lisäksi myös lapsiperheitä, jotka liikkuvat lastenvaunujen ja -rattaiden kanssa.

Taukopaikoille toivottiin kirjallista ohjeistusta tulentekoon ja käyttäytymiseen. Tämä voisi sijaita alueen kartan kanssa samassa infotaulussa.

Reittien osalta toivottiin eritasoisia retkeilijöitä palvelevia reittejä. Rengasreittejä pidettiin tärkeinä lisäyksinä nykyiseen. Nykyisin ainoastaan Harjuntakasen kierros on yhtenäinen rengasreitti.

Silloin tällöin merkitty reitti kulkee autotietä pitkin. Näissä kohdin reitti toivottiin siirrettäväksi metsän puolelle.

Myös maastopyörällä kuljettavia reittejä toivottiin lähteväksi Muurasjärveltä asti. Toistaiseksi polut ovat paikoin liian kivikkoisia pyöräiltäviksi.

Paikallisten luontomatkailuyrittäjien tukemista pidettiin tärkeänä. Heidän toimintaansa auttaisi varaustupa Pihtiputaan kunnan alueella. Yhdessä Reisjärven puolella olevan reitistön varaustupien kanssa Harjuntakanen-Suurijärvi-alue varaustupineen muodostaisi ainutlaatuisen retkeilykokonaisuuden Keski-Suomessa. Kyseessä saattaisi hyvinkin olla tihein varaustupakeskittymä koko eteläisessä Suomessa.

Alueen nimi herätti keskustelua. Harjuntakanen koettiin liian yleiseksi ja arkipäiväiseksi ja uudeksi nimeksi ehdotettiin muun muassa Sydän-Suomen luontoreitistöä. Tuleva nimi ja alue voisi kattaa koko polkuverkoston Pihtiputaan ja Reisjärven kunnan alueella. Näin koko alueelle tulisi markkinoinnin ja matkailun kannalta hyödylliset yhtenevät reittiopasteet, palvelurakenteet, kartat, nimi ja logo. Nämä huomiot antavat sisältöä uuteen hankkeeseen.

Laadukkaiden palveluiden ja näkyvän markkinoinnin seurauksena kävijämäärät reiteillä kasvaisivat, jolloin myös polut pysyisivät auki.