Archive

November 2019

Browsing

Mitä yhteistä on masennuksella ja koskenlaskulla? – Kertomus erään mielen ahdistuskohtauksesta

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. En koko kuussa, enkä viime kuussakaan. Minulla on tästä huono mieli, mutta kirjoittamattomuus johtuu siitä, että oloni on ollut vielä huonompi.

Tänä syksynä kävin syvemmällä kuin pitkään aikaan – ehkä koskaan. Kaikki lähti uutisista, jotka alkoivat kasautua kiihtyvällä vauhdilla eikä minulla ollut resursseja tai välineitä käsitellä niitä. Jotkut uutiset olivat hyviä, kuten uusi, lupaava työpaikka ja muutto ulkomaille, ja samaan aikaan jouduin pelkäämään minulle rakkaan ihmisen hengen puolesta.

Eräänä aamuna sain pahan ahdistuskohtauksen, jonka aikana toivoin, että kehoni antaisi periksi ja kuolisin pois. Ahdistuksen hetkellä en nähnyt muuta tietä ulos vaan olin täysin mieleni vallassa.

Kuva: Pixabay

Taustalla olivat monet minulle rankat uutiset ja aamuahdistuksen viimeisteli pitkäksi venähtänyt yö. Ahdistuksen alkaessa hengitykseni aluksi salpautui ja aloin hyperventiloida. Sisuksiani puristi ja silmissäni pimeni. Tuntui kuin pääni poksahtaisi samaan aikaan, kun oksentaisin sisukseni pihalle.

Häpesin itseäni. Kohtaus oli erityisen paha siitäkin syystä, koska luulin päässeeni vaivasta eroon. Kohtausta oli edeltänyt lievä depressiojakso ja sen seurauksena masennus syveni. Masennus uusii noin puolella masennuksen kerran kokeneista henkilöistä. Näinpä myös minulla.

Kohtaus meni aikanaan ohi ja sen laannuttua kirjoitin siitä Facebookiin. Sain paljon yhteydenottoja ja paljon hyvää palautetta. Moni ihminen kertoi kokeneensa täsmälleen samanlaisia fiiliksiä, mutta ei ole kehdannut tai kyennyt sanoittamaan niitä.

Ahdistuskohtauksen aikana muistan miettineeni, tätäkö loppuelämäni tulisi olemaan. Murhetta ja synkkiä pilviä. Ajatus johtaa hyvin nopeasti johtopäätökseen: miksi jaksaa jatkaa?

Kohtaukset eivät tokikaan ole päivittäisiä tai edes viikottaisia. Ne eivät tule säännöllisesti tai ennakoidusti eivätkä laukea samoista asioista. Masennus ei myöskään vielä toistaiseksi ole kaatanut minua pysyvästi vuoteeseen. Pystyn työskentelemään masentuneenakin. Tällöin en vain näe mitään valoa elämässäni vaan toimin automaattiohjauksella kuin robotti.

Tämän seurauksena välillä ajattelen, etten edes ole “kunnollinen masentunut”. En ole uskottava ennen kuin jään sängyn pohjalle makaamaan. Onnellisena päivänä omia depressiopätkiä on vaikea muistaa. Sitten, mustan koiran jälleen ilmestyessä, muistan tämän ajatuksen. Tällöin kyseenalaistan, olenko edes masentunut vai vain paska ihminen.

Kuva: Pixabay

Kuten olen jo aiemminkin kirjoittanut, masennus ei ole kuin flunssa. Se ei tule ja mene ja ole sellainen, että kun kerran olet parantunut, olet terve. Masennus ei välttämättä ala yhtäkkiä, niin että sen huomaisi. Minä kasvoin siihen. Aivan kuin mieleni ja persoonani olisi valinnut masentuneen tavan elää, vaikken tehnyt sitä tietoisesti.

Voiko masennuksesta oppia eroon? Jos voikin, se jättää kuitenkin aina jälkensä ihmiseen. Se on muuttanut minuakin. En enää palaa entiselleni kuin flunssan jäljiltä palataan. Samaksi ihmiseksi, joka olin ennen sairastumistani. Tämä on ollut vaihe elämässäni, joka kasvattaa minua henkilönä ja vaikuttaa kehittymiseeni ehkä enemmän kuin mikään aikaisempi kasvutapahtuma elämässäni.

Masennusta voi kuitenkin oppia hallitsemaan. Nimittäin hyvin usein masennus on negatiivisten ja kieroutuneiden ajatusten vyyhtiä, joka toistaa ja toistaa itseään. Ahdistuskohtaukset alkavat, kun mielemme vakuuttaa kehollemme, että olemme vaarassa. Menemme fyysiseen paniikkiin, jolloin saatamme tarvita ulkopuolisen apua päästäksemme pois hurrikaanin keskeltä.

Kuva: Pixabay

Koskessa meloneena ajattelen, että syyllistävät ja masentavat ajatusketjut ovat kuin voimakas virta. Ne imaisevat sinut mukaansa. Päästäkseen pois virrasta, täytyy meloa tietoisesti vastaan tai vauhdikkaasti eteenpäin karikoita ja sisäänsä houkuttelevia pyörteitä väistellen.

Jos antaudut ajatusten virralle, ne vievät sinut mennessään ja saattavat upottaa sinut. Voimakkain virta johtaa ennen pitkää suoraan ahdistuskohtauksen kuohuihin. Noissa kuohuissa on vain puoliksi vettä ja puoliksi ilmaa. Ne eivät kannattele sinua eikä niissä pysty melomaan tai hengittämään. Lopulta valkoinen vaahto nielee sinut ja sylkäisee pihalle mankeloituaan melojaa tarpeeksi.

Virran voimistuminen täytyy huomata ajoissa, ettei se kasva omille voimille liian isoksi, jolloin sitä ei voi enää voittaa. Kun huomaat olevasi virrassa, voit sanoa itsellesi “kohta tulee koskiosuus, älä mene sen mukana”. Synkkien ja kamalien ajatusten ja pelkojen ajatteleminen koskena luo turvaa ja auttaa hahmottamaan, milloin virtauksen määrä ja masennuksen imu lisääntyy.

Joskus pitkän matkan synkkien ajatusten vesissä ajelehtinut mieli on kuitenkin liian väsynyt jaksaakseen tapella virtaa vastaan yksin. Silloin tarvitsee rannalta pelastusliinan heittävän ihmisen.

Helposti vesille! – Kannonkosken lähivedet tarjoavat myös matalan kynnyksen melottavaa

Ei tarvitse olla mestarimeloja, jotta voi lähteä vesille Kannonkoskella. Eikä edes kokenut retkeilijä, sillä paikkakunnalla voi helposti heittää päiväretken lähijärville ja koostaa mieluisensa kokonaisuuden useammasta järvestä!

Melontakilometrejä hakeva voi lähteä liikkeelle Haapajärviltä ja kiertää Kannonjärven ja Enonjärven. Suojaisia vesiä taas tarjoavat esimerkiksi aivan keskustan kupeessa oleva Syväjärvi ja Potmonjärvi.

Rauhallista iltamelontaa

Kävin rauhallisella iltamelonnalla fiilistelemässä menneen syksyn alkanutta ruskaa ja kiersin Kivijärven ja Vuosjärven välissä olevat kolme järveä: Potmonjärven, Syväjärven ja Pudasjärven.

Paras vesillelaskupaikka lienee kunnan uimaranta Syväjärven pohjoispäässä. Navigaattoriin kun kirjoittaa osoitteen Kankaalantie, Kannonkoski, pääsee perille.

Syväjärvi on keskikokoinen järvi pienemmän Potmonjärven ja isomman Pudasjärven välissä. Pudasjärveen Syväjärveltä pääsee Luukonsalmea pitkin, josta kulkee yli myös maakuntaura talvisin. Potmonjärveen Syväjärven taas yhdistää kaunis Naisvirta, jonka lumoissa vietin pitkän tovin.

Pudasjärven perukoilta lähtee Hilmonjoki, joka laskee Vuosjärveen. Kuinka melottavissa joki on, täytyy selvittää korkeamman veden aikaan.

Potmonjärveen laskee Kivijärvestä Potmonkoski, joka on padottu koskikohdastaan. Pato on suurin yksittäinen tekijä, joka tällä hetkellä vaikeuttaa melojan pääsemistä Kivijärveltä Vuosjärvelle näiden pikkujärvien kautta. Yhtenäinen melontareitti Kinnulasta Viitasaarelle vaatisi suunnitelman padon ohittamiseksi.

Päiväretki kilometrejä keräten

Sain nauttia syksyn viimeisistä lämpimistä keleistä päiväretkelläni Haapajärvillä, Kannonjärvellä ja Enonjärvellä. Laskin vesille Iso Haapajärven uimarannalta. Iso Haapajärven uimaranta on todella sympaattinen paikka. Vesille on helppo siirtyä matalalta laiturilta ja rannassa on myös ulkohuussi. Sen sijaan parkkitilaa autoille on valitettavasti vähän.

Poikkesin kurkkaamassa Pikku Haapajärven ennen kuin siirryin Kannonjärvelle. Kannonjärvellä mielenkiintoisin kohde on Otaniemi, joka on ilmeisesti valtakunnallisestikin merkittävä paikka. Sieltä on mm. löydetty saamelaisasutuksen jälkiä ja raudanvalmistuksen merkkejä. Paikalta on löytynyt myös harvinainen rautakirves.

Tälläkin hetkellä niemessä on asutusta eikä niemeen ole rakennettu rantautumispaikkaa tai retkeilijää palvelevia rakennelmia. Kauniit ovat niemen kallioiset rannat joka tapauksessa.

Kannonkoski

Kannonjärven pohjoispäässä virtaa paikkakunnallekin nimen antanut Kannonkoski. Kosken kohdalla vesi putoaa lähes 10 metriä Kivijärveen. Korkealla vedellä katsojaa odottavat valkoiset kuohut, jotka vyöryvät läpi lehtomaisen jokiuoman.

Koskella meloja kohtaa padon, jonka imua on syytä varoa. Rantautumiskohtia hyvissä ajoin ennen patoa on huonosti ja tämä tulee ottaa huomioon patoa lähestyttäessä. Epävarman melojan ehkä kannattaakin jättää kosken ihailu turvallisesti maalle toiseen kertaan.

Jos kuitenkin haluaa meloa padolle, puisen rantautumiskepin avulla notkea meloja pystyy nousemaan kajakista rantakivillekin.

Kannonkosken pato on yli satavuotias. Virran varrella on muinoin ollut myllyjä ja sahateollisuutta, josta on tuotettu lautatavaraa muun muassa laivoihin Kokkolaan. Vuosina 1836-1947 eri omistuksissa toiminut kauppasaha synnytti lähialueen asutuksen ja oli suurin pohjoisen Keski-Suomen kauppasaha. Nykyisin historiasta on näkyvillä enää paikallisen Lions Clubin pystyttämä “Vesiratas”-muistomerkki.

Kannonkosken pato
“Vesiratas”-muistomerkki Kannonkosken rannalla

Padon ja kosken pystyy kiertämään helposti maata pitkin. Virran viertä kulkee kärrypolku Kivijärven rantaan, missä on tulipaikka ja helppo ranta laskea vesille.

Kosken ohitusreitti maitse

Kannonjärveltä pääsee rautatiesillan ja Saarijärventiensillan ali suurelle Enonjärvelle, jossa riittää melottavaa loppupäiväksi.